Aamuaerobista, kanaa ja kurkkua. ”Dieettikoomaa”, aikaisia herätyksiä ja #contestprep. Niin, eihän ”helposta” kisadieetistä jäisi hirveästi kerrottavaa tai päivitettävää sosiaaliseen mediaan. Kisadieetin kuuluu olla kärsimystä, ihan jo periaatteesta. Jos dieetti ei tunnu tarpeeksi raskaalle, siitä tehdään raskasta. Jos dieetti tuntuu raskaalle, taputetaan selkään ja sanotaan ”ei tämän kuulukaan olla helppoa”. Dieettiä ei tietenkään suunnitella millään tapaa etukäteen, valmentaja sanoo vain ”katsotaan miten se etenee”.
Kuinka paljon äärimmäisen innokasta fitness-kilpailijaa motivoivat sanat ”kisadieetti ei muuta elämää juuri millään tapaa, kun sen toteuttaa fiksusti”?
Ihmiset kaipaavat draamaa ja kärsimystä, sen jälkeen tavoitteen saavuttaminen tuntuu paremmalle ja siitä jää paljon enemmän kerrottavaa. Sen jälkeen voi sanoa, että tein kaikkeni, heräsin joka aamu viideltä lenkille, enkä syönyt hiilihydraatteja 10 viikkoon. Draama ja kärsimys ovat tietenkin jossain määrin osa urheilua, mutta eivät ne ole määrätietoisen urheilijan tavoite. Urheilijan tavoite on tulla paremmaksi harjoittamassaan lajissa.
Suurin osa kilpailijoista kokee kumminkin tarpeelliseksi todistaa, miten rankka dieetti heillä on. Kuvataan someen ruokia, joilla ei ole mitään tekemistä urheilijan ruokavalion kanssa. Ruokavalio ei sisällä ollenkaan hiilihydraattia, kuitua, suojaravintoaineita, saati sitten joustavuutta. Tehdään aerobista joka aamu, vaikka off-seasonilla sitä ei tehdä ollenkaan. Salilla painetaan kuin viimeistä päivää, ilman minkäännäköistä nousujohteisuutta tai suunnitelmaa. Unohdetaan sosiaalinen elämä ja otetaan jopa töistä lomaa. Kyllähän siitä raskasta tulee, harmi vain, ettei se korreloi kehittymisen kanssa.
Dieetin ei kuulu olla kärsimystä, toisin sanoen sen ei pitäisi olla kovinkaan erilaista kuin kilpailukauden ulkopuolella. Tietenkin riittävän alhaiseen rasvaprosenttiin mentäessä, homma voi olla välillä todella haastavaa ja onkin. Urheilusta ja kilpailuun valmistautumisesta pitäisi kumminkin nauttia. Urheilijan eli ihmisen, tulisi tehdä vuorokauden aikana muutakin kuin intervalleja ja salitreenejä. Jos koko muu elämä menee uusiksi puolen vuoden ajaksi, se ei ole kovin tervettä. Kilpailu fitness-lajeissa on melko pieni osa ihmisen elämää, eikä se saisi haitata työtä, opiskelua, saati sitten terveyttä. Varsinkin kun sen pystyy tekemään ilman työpaikan tai terveyden menettämistä.
URHEILUN TULISI TUODA ELÄMÄÄN LISÄÄ, EI RAJOITTAA SITÄ!
Jos useampi näistä toteutuu, tulisi hälytyskellojen soida:
- Valmentaja ei esitä tarkkaa dieettisuunnitelmaa, joka sisältää vähintään painonpudotustahdin, arvioidut energiamäärät ja dieettitauot
- Suorituskykysi laskee selvästi dieetin aikana
- Aerobista harjoittelua on enemmän kuin itse salitreeniä
- Aerobista ei ole tehty offilla, mutta se aloitetaan dieetillä
- Harjoitusvolyymi on selvästi suurempi kuin off-seasonilla
- Unen määrä vähenee
- Olet normaalia ärtyneempi
- Yleinen fiilis ja jaksaminen heikkenevät
- Et jaksa tehdä normaaleita askareita harjoitusten lisäksi
- Harjoittelu / harrastus aiheuttaa pahaa mieltä tai ahdistusta
- Energiamäärä laskee naisilla alle 30kcal/rasvatonta painokiloa kohti
- Hiilihydraattien määrä on äärimmäisen alhainen
- Kuukautiset jäävät pois yli 3kk ajaksi
- Sairastelet normaalia enemmän tai koet muita ylikuormituksen oireita
– Valmentaja Juho Murtonen
Moikka.
Olipa hyvä teksti! Samaa mieltä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Moi,
Kiitos 🙂
TykkääTykkää