Valmentajan ja valmennettavan suhde on kompleksinen, sillä valmennettava elättää valmentajansa. Tämä on kylmä totuus, joka tekee valmentajasta riippuvaisen valmennettavastaan. Jos palkkakuitin lukema ja seuraavan lomamatkan kustantaminen ovat valmentajan päämotivaattoreita, ollaan tällöin kaukana kehittävästä valmennussuhteesta.
Valmennussuhteen perustana on valmentajan ja valmennettavan toimiva vuorovaikutus. Valmentaja ei voi vain olla yksinhallitsija, jonka sana on laki ja käskyjä on noudatettava. Hänen tulee ottaa jokainen valmennettavansa huomioon yksilönä ja olla valmis toimimaan heidän ehdoillaan. Aivan samoin valmennettavan tulee antaa rehellistä palautetta, kyseenalaistaa valmentajan ohjeita ja ohjata omilla tuntemuksillaan valmentajaa. Muutoin valmentajantyö olisi kuin sokkona tikanheittoa, joskus osutaan napakymppiin ja toisinaan tikat ovat pitkin lattiaa.
Tämä toimiva vuorovaikutus mahdollistaa toistemme ymmärtämisen, jonka pohjalta valmentaja ja urheilija pystyvät yhteistuumin asettamaan realistiset tavoitteet valmennussuhteelle ja laatimaan niihin tähtäävät suunnitelmat. Usein tavoitteiden kohdalla näkee mentävän täysin joko valmennettavan tai valmentajan ehdoilla. Potentiaalinen valmennettava haluaa kisaamaan jo ensi keväänä, vaikkei tilanne sitä oikeasti sallisi. Valmentaja kuitenkin ottaa hänet siipensä alle dollarinkuvat silmissään tietäen jonkun muun lunastavan kisavalmennuksen sisältävän palkkakuitin, jos hän kieltäytyy tästä tehtävästä. Toisaalta valmentaja voi painostaa suojattinsa kisaamaan, vaikkei tämä itse olisikaan siitä täysin varma. Tällöin motivaatio tekemiseen ei ole täysin sisäistä, jolloin myös lopputulos jää usein heikoksi.
”Mutta hedelmällisessä valmennussuhteessa valmentaja toimii opettajana eikä muinaisia lihaskasvun salaisuuksia itsellään hautovana guruna”
Kehittävän valmennussuhteen perustana ovat aivan muunlaiset tavoitteet kuin pinnalliset ”haluan 10 kiloa lisää lihasmassaa”. Valmentajan puolelta yksi tärkeimmistä tavoitteista valmennettavansa terveydestä huolehtimisen lisäksi on päästä eroon valmennettavastaan. Tämä muodostaa ”valmentajan paradoksin”. Kuten jo totesin, valmennettava takaa valmentajan elannon. Mutta hedelmällisessä valmennussuhteessa valmentaja toimii opettajana eikä muinaisia lihaskasvun salaisuuksia itsellään hautovana guruna. Valmennettavan tulisi ajan myötä oppia, miksi asioita tehdään ja mitä tarkoitusta ne palvelevat. Jos valmentaja kuittaa kaiken vain sanomalla, ettei asiakkaan tarvitse vaivata päätään näillä asioilla, pitää hän asiakkaan riippuvaisena itsestään. Tällaisessa suhteessa valmennettava saa hyvin vähän siitä, mitä toimiva valmennussuhde voisi antaa.
Pyrkikää siis löytämään valmentaja tai valmennettava, jonka kanssa dynamiikka pelaa. Sellainen henkilö, joka ymmärtää tarpeenne ja jonka kanssa pystytte yhteisymmärryksessä asettamaan molempia palvelevat tavoitteet. Tietysti muistakaa myös kyseenalaistaa valmentajaanne.
– Juho Suomi
Finnish Physique Academy 